Miten kunnat voisivat ratkoa sisäilmaongelmia nykyistä paremmin?

Mikä sisäilmaongelmien ratkomisessa oikein tökkii? Onko sisäilmaongelma erityisen suomalainen ongelma? Mikä oikein on sisäilmahaittojen ja oireiden määrän nykytilanne Suomessa, ja mitä kunnissa kannattaisi tehdä paremmin? Sisäilman laatua sekä siihen liitettyjä terveyshaittoja on nyt selvitetty yksityisissä ja julkisissa rakennuksissa, sekä Suomessa että Ruotsissa. Mitä siitä on opittu? Vieraina jaksossa ovat kansanedustaja Satu Hassi ja Helsingin työterveyshuollon professori Kari Reijula.


Posted

in

by

Tags:

Comments

3 vastausta artikkeliin “Miten kunnat voisivat ratkoa sisäilmaongelmia nykyistä paremmin?”

  1. Marjaana Korhonen avatar
    Marjaana Korhonen

    Kari Reijulalle kerrottakoon että kun ole allergisoitunut vaikeasti esim aspergillukselle, niin en voi huolella oirehtimistani pahentaa. Kroppani sekä keuhkoni kertovat hyvin äkkiä että näitä allergisoivia aineita on sisäilmassa. En siis edes kerkeä huolestumaan hajusta ja monesti hajuaistini on ns kärähtänyt etten edes haista mitään sisäilmassa. Suurin ongelma on tähän huolesta puhuminen joka vähättelee jo vaikeasti sisäilmasta sairastuneita. En puhu vain kosteus-ja homeongelmista vaan myös materiaalipäästöistä, kemikaaleista, siivousaineista, huonosta ilmastoinnista jne. Kun ihminen menettää terveytensä niin huolestuminen on siinä vaiheessa hyvin tervettä. Näin sanoin minulle psykologi joka ihmetteli miksi minut oli hänelle lähetetty. Jatkan siis loppuelämäni prednisolonin(kortisoni) syömistä ja tämäkään ei minua enää paranna.

  2. Terveys Meni avatar
    Terveys Meni

    Reijula peräänkuulutti koetun sisäilmahaitan ja tutkimustulosten vertailua. Nythän tilanne on maassamme se, että kun jollakin työpaikalla -sanotaan nyt vaikka julkishallinnossa, terveydenhuollossa, poliisissa, Kelassa jne., henkilöstö alkaa oireilla, jotkut saavat lievän astman, jotkut reuman, fibromyalgian, ja joillekin puhkeaa työpaikan olosuihteiden takia niin raju astma/ahtauma, että se johtaa työkyvyttömyyteen. Näissä tilanteissa työpaikkarakennus kyllä tutkitaan materiaalinäytteillä ja kun todetaan terveydelle haitalliseksi, niin henkilöstö siirretään muualle toisiin tiloihin (ja ne pahimmin sairastuneet ensin mustamaalataan ja sitten irtisanotaan), niin sisäilma- ja mikrobilöydöstutkimustulokset pidetään henkilökunnalta salassa. Täten ei työpaikalla sairastunut pääse osoittamaan puhjenutta sairauttaa ammattitaudiksi, ei saa mitään lääke- tai haittakorvauksia, eikä korvauksia menetetystä terveydestä ja menetetystä työkyvystä. Järjestelmä on ihan tarkoituksella suunniteltu siten, että sairastuneet jäävät ilman ammattitautidiagnoosia ja asiaankuuluvia korvauksia. (työterveyslääkärit tai keuhkosairauksien erikoislääkärit eivät tee ilmoitusta puhjenneista , diagnosoimistaan astmatapauksista eteenpäin myöskään, eikä mikään taho esim. työsuojelu, ammattiliitot tai liiton lakimiehet ala auttamaan työpaikoilla sairastuneita saamaan oikeutta terveyden ja työkyvyn menettämisen johdosta.) Itse olen Kelan työpaikkarakennuksessa sairastunut työkyvyttömyyteen ja irtisanomiseen johtaneeseen vaikeaan astmaan ja jäänyt ilman oikeutta ammattitautitutkimuksiin ja täysin vaille korvauksia menetetystä terveydestä.

  3. Yrjö Siira avatar

    Rakennusten ilmanvaihto ei ole tänä päivänä rakettitiedettä. Kiinteistöjen tulo-poistoilman määrä (l/s) määritetään mm. tilassa olevan henkilöstön mukaan. Koneautomatiikka pitää ilmamäärät vakiona, jolloin rakennukseen ei tule yli- tai alipainetta. Ilmamäärät ovat riittäviä ja paineolosuhteet ovat tasapainossa. Herää väkisin kysymys: Missä vika kun maailman puhtaimmalla ulkoilmalla ei saada sisäilmasta hyvä laatuista. Ilmansuodatinalalla yli 20-vuotta toimineena olen seurannut hyvin läheltä erotusasteen/suodatustehon kehitystä. Suuntaus on erittäin hälyttävä. Kiinteistön omistajien aika valvoa suodattimien todellista toimivuutta iv-koneissaan on minimaalinen. Kilpailutus on aikaansaanut suodatinkankaiden harkittua harventamista joka on johtanut automaattisesti huonompaan suodatustehoon. Suomen notkoista ja saarelmista ei puutu sisäilmaryhmiä, jotka pohtivat huonon sisäilman kustannuksia.

    Ehdottaisin kohteliaimmin sisäilmaryhmille omaehtoista laadunvalvonta testiä, jolla mitataan käytetyn tuloilmasuodattimen suodatusteho/erotusaste ja punnitaan pölynvarauskyky. Tällä mittauksella poissuljetaan käytössä olevan ilmansuodattimen osuus huonoon sisäilmaan. Olen suorittanut näitä useita, joten voitte kääntyä puoleeni.

    Yrjö Siira
    Senior Specialist

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *