Amatöörit käyvät päälle!

Koronakriisissä vaadimme selkeitä syitä ja seurauksia. Asiantuntija vaikertaa, että tietoa ei ole tarpeeksi, mutta amatööriepidemiologien ja nojatuoliekonomistien sakenevaa joukkoa epävarmuus ei vaivaa. Ketä voimme uskoa? Missä menevät järkevän keskustelun rajat?

Kevään viimeinen A/M-podcast avaa myös etiikan matolaatikon. Matti Apunen ja Mika Maliranta pohtivat ihmiselämän hintaa ja terveydenhuollon valintoja. Rahalla ei voi mitata elämän arvoa, mutta miten sitten voimme päättää, kuka on eniten avun tarpeessa?

Luettavaa

One Reply to “Amatöörit käyvät päälle!”

  1. Todella mainioita podcasteja. Pitäisi olla pakollista kuunneltavaa.
    Pari pointtia kun viimeisessä mainittiin 1. innovaatioita ja 2. tuottavuutta. Näkökulmani on Real Time Economy ohjelman perustajan (tuottavuus – ensiksi automatisoinilla ja sitten perään datalla), MyData.org perustajajäsenen ja lainsäädännön arviointineuvoston jäsenen.

    1. Suomi on perinteisesti ollut finanssialan digitalisten innovaatioiden kärkimaa. Näitä innovaatioita on sitten vaihtelevalla menestyksellä osattu käyttää hyväksi myös julkisen sektorin palveluissa (vahva tunnistus paras esimerkki). Mistä tämä ME johtuu? Ensiksi siitä, että aloitettiin ajoissa (ensimmäinen verkkopankki – TeleSYP 1979).
    Mutta vähemmän tunnettu tosiseikka oli edistyksellinen kilpailua edistävä maksuliikeinfrastruktuuri. Nyt voisimme taas – tällä kertaa datataloudessa – luoda lohkoketjupohjainen not-for-profit – infrastruktuuri kaikille toimijoille ja kaikelle datalle. Se toisi RTE:n lisäksi uutta tuottavuusloikkaa – ja MyData periaatteiden mukaisen elämäntilannelähtöisen palvelumuotoilun kautta radikaalisesti parempaa palvelua (kotona ja töissä – myös netittömille.
    Tällaista datan moottoritietä ei kannata rakentaa kahtena rinnakkaisena kappaleena erikseen julkisen ja yksityisen sektorin datalle – kun ne kuitenkin päätyvät samoihin palvelutilanteisiin. Ja se olisi myös VM:n periaatteiden vastaista. Suomessa julkinen sektori on jo laajasti mukana Findyhankkeessa – mutta nyt kaivattaisiin kyllä kokonaisvaltaista yhteistä linjaa ja valtion infrarahoitusta tähänkin tiehen – vaikka ei asvalttia ja betonia kaipaakaan. Rahoitustarve on 0,8-1m/vuosi 3-5 vuoden ajan. Jossakin määrin on voinut käydä niin, että hätäinen start-up ja appifokus ovat vieneet huomion infrastruktuurin kantavasta merkityksestä. Rakennetaan kaikenlaisia kulupelejä vaikka tietä ei ole. Jos julkinen sektori yrittää tehdä tätä erikseen ja yksin niin moni innovaatio kyllä jää tekemättä. Voiko siis olla itsestäänselvempää public-private kohdetta?
    2. Tuottavuus. Coronan jälkeiseen aikaan tarvitaan nopeasti tuottavuutta edistäviä toimia. Digitatalisointi on se avainalue. Nopeakin vaikutusarviointi edelläolevasta kertoo, että sen suoratkin hyödyt ovat miljardiluokkaa. Ja kun olen itsekin niin usein nähnyt miten yksi innovaatio on askelma seuraavaan on tärkeätä katsoa myös dynaamisia vaikutuksia. Datataloudessa niitä on erityisen paljon – myös kestävää kehitystä ja läpinäkyvyyttä edistäviä. Tähän vielä Saksan arviontineuvoston malli: Kun hanke säästää kansalaisen kustannuksia (ajankäytölle 25€/tunti) niin se on laskettava plussaksi – ja päinvastoin (vaikkapa hitaat katuremontit). Elämäntilannelähtöisissä palveluissa tästä tulee erityisen paljon plussia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *